Kehitysavun suurta linjaa on tarpeen muuttaa
Kehitysavun suuri linja on vedetty 60 vuotta sitten, jolloin nälänhädän poistaminen oli avun keskeisimpiä tavoitteita. Maailman maiden tilanteet ovat sen jälkeen oleellisesti muuttuneet ja nyt viimeistään olisi syytä katsoa mitä kyseiseen apuun kanavoidulla rahalla on saatu aikaan ja kuinka tästä eteenpäin on syytä jatkaa.
Vaikkakin käytännössä kehitysapuun myönnetyistä varoista vain tietty osa on päätynyt avun tarvitsijoiden hyväksi ja merkittävä osa tästä on ollut vaikutukseltaan lyhytaikaista, voidaan myös toisenlaisia esimerkkejä löytää.
Kehitysavun vaikuttavuus hankkeittain
Hyvä esimerkki onnistuneesta kehitysapuhankkeesta löytyy Puheenvuoron kehitysapua käsittelevästä blokista pari päivää sitten:
"Suomi oli Etiopian kehitysavussa mukana, kun jokilaaksojen ylärinteille viljeltiin energiapuuta. Juurillaan puut pysäyttivät rinnemaan kulumisen ja tekivät maaperän huokoiseksi. Sateet ohjautuivat enemmän pohjaveteen ja siten viiveellä alarinteiden viljamaille. Viljasadot paranivat."
Ympäristön tilan parantamisen kautta tapahtunut ruokatuotannon kasvu on varmastikin yksi parhaista asioita mitä kehitysaputyön ohjaamana on saatu aikaan.
Jos haluamme tarkastella kehitysavun vaikuttavuutta kokonaisuutena, tulisi Suomen tähän asti myöntämästä kehitysavusta tehdä kooste ja analysoida miten eri maiden auttamiseksi myönnettyt varat on vuosien saatossa käytetty ja mitkä ovat sen tulokset. Näin voisi löytää asioita ja tapoja joilla kehitysapumäärärahat kannattaisi käyttää mahdollisimman suuren positiivisen ja pitkäaikaisen vaikuttuuttavuuden aikaansaamiseksi.
Tällaiset parhaat käytännöt ja kohteet tulisi ottaa ohjaavaksi tavoitteeksi osana kehitysmäärärahojen myöntämisen ehtoja. Samalla epätyydyttäväksi havaituista rahankäyttötavoista tulisi luopua. Suomen myöntämän kehitysavun osalta voisimme tämän tehdä heti niin halutessamme.
Kehitysavun vaikutukset kokonaisuutena
"Toisen maailmansodan jälkeen maapallon väkiluvun arvioitiin räjähtävän etenkin Afrikan köyhissä maissa, kun uuden lääketieteen sovellukset sinne yltävät. Kehitysavun ytimeen nousi jokapäiväinen leipä. Päätavoitteeksi tuli torjua Afrikan maita uhkaava nälänhätä."
Etiopian osalta nälänhädän torjunta ja väestönkasvun rajoittaminen tuolloin epäonnistui. Vuodesta 1955 vuoteen 1980 väestön määrä kaksinkertaistui 20 miljoonasta 40 miljoonaan, jonka seurauksena maa ei enää kyennyt ruokkimaan väestöään. Humanitäärisen avun ja kehitysavun tuella inhimillinen hätä saatiin poistettua ja 1990-luvulla kehitysavun kohdentaminen ruoantuotantoon on osaltaan parantanut elintarviketilannetta merkittävästi. 25 vuoden ajanjaksolla (1993-2017) viljasato on noussut 7 miljoonasta tonnista 25 miljoonaana tonniin mutta toisaalta väestömäärä on lisääntynyt 53 miljoonasta 105 miljoonaan. Ruokaturva, eli henkeä kohden laskettu viljan tuotanto oli saatu viljantuotannon 3,5 kertaistamisella nostettua 130 kilosta 240 kiloon (Suomessa 600 kg).
Nyt tilannetta katsomalla voidaan sanoa että sekä nälänhädän torjunta että väestöräjähdys ovat maassa pääosin toteutuneet. Nälänhätä on poistunut ja jäljelle osittain jääneestä aliravitsemuksesta olisi hyvinkin päästy käytännössä kokonaan eroon mikäli väkimäärä ei olisi viimeisimmässä 25 vuodessa jälleen kaksinkertaistunut. Nyt tähän on vielä tekemistä, sillä maan asukasmäärän voi ennustaa kasvavan seuraavassa 10 vuodessa noin 25 miljoonalla henkilöllä eli osapuilleen nelinkertaisesti Suomen väkimäärän verran.
On aiheellista kysyä kuinka tämä 3,26 kertaa Suomen kokoinen maa pystyy järjestämään seuraavan 10 vuoden aikana tarvittavan ruoantuotannon kasvun ja elintason paranemisen ennusteen mukaiselle 133 miljoonan henkilön väestömäärälle ja mikä tulee olemaan tämän toiminnan globaali ympäristövaikutus 10 vuodessa ja siitä eteenpäin?
Syntyvien lasten odotettu elinikä on Etiopiassa tällä hetkellä 66 vuotta ja hyvän elämänlaadun ja elintason tarjoaminen koko elinajaksi olsi inhimillisesti katsoen hyvä tavoite johon tulisi kaikissa maissa pyrkiä.
Itse näen edessä suuria ekologisia haasteita. Herää myös kysymys siitä kuinka paljon kehitysavun kanavoimaa rahaa kukin maa jatkossa tarvitsee.
Valtion talouden riippuvuus kehitysavusta
"Vaikka Etiopian talous on viime vuonna kasvanut maailman nopeimpien joukossa, se on 2000-luvulla ollut silti yksi suurimmista humanitaarisen avun saajista. Maa on hyvin riippuvainen myös kehitysavusta, jota se sai vuonna 2011 noin 11,2 prosenttia bruttokansantulostaan, noin 3,6 miljardia dollaria."
Maiden taloudellisen tilanteen parantuessa valtioiden vastuun omasta kehityksestään tulisi kasvaa ja kehitysavun tarpeen vastaavasti pienentyä.
Kehitysavun suuren linjan perusongelma
Oma näkemykseni on että perusongelma kehitysavun suuressa linjassa on ollut sen lyhytnäköisyys. Tämän lisäksi kehitysavun valitettavat käytännön toteutuksen ongelmat ja seurannan puute ovat murentaneet uskottavuutta järjestelmään.
Kehitysavun keinoin olisi mahdollista ohjata kehitystä lähemmäs globaalisti kestävää polkua ja tässä onnistumisen yksi keskeisimmistä tekijöistä on varmastikin väestönkasvun rajoittaminen.
Kehitysavun myöntämisen ehdot jatkossa
Kehitysavun jatkamisessa suuren väestönkasvun maihin tulisi ehdoksi asettaa se, että apua saavan maan johto ilmoittaa tunnistavansa lisääntyvät ja pitkävaikutteiset ekologiset haitat jotka aiheutuvat maan väestönkasvusta ja ryhtyy välittömiin toimiin väestönkasvun hillitsemiseksi sekä muihin tarvittaviin toimiin globaalisti kestävän kehityskulun aikaansaamiseksi maassaan.
Tämän osoituksena kunkin maan johdon tulisi laatia esimerkiksi 50 vuoden aikajänteelle suunnitelma, joka osoittaa kuinka he huolehtivat siitä, että maan kehitys tulee tapahtumaan globaalisti kestävällä tavalla.
YK:n rooli kestävän kehityksen suunnittelussa
Parhaana vaihtoehtona näkisin että YK määrittelisi kestävän kehityksen suunnitelman sisältämät asiat siten, että ne olisivat riittävän kattavat globaalin kehityksen ennustamisen kannalta ja suunniteltavat asiat olisivat suoraan vertailukelpoisia eri maiden kesken.
Tällaisen suunnitelman laatimisen ja päivittämisen YK:n tulisi edellyttää tehtäväksi kaikille jäsenmailleen. Päivityksen yhteydessä jatkossa tulisi myös kertoa kuinka aiemmmin laaditun suunnitelman toteutus on onnistunut.
Maiden laatimien kehitystavoitteiden perusteella olisi selkeästi ennustettavissa kuinka maapallon tila tulee muuttumaan tapauksessa, jossa todellinen kehitys etenisi tavoitteeksi asetettujen suunnitelmien mukaisesti.
Uhkat ja mahdollisuudet
Mikäli (A) maapallon todellisia tulevaisuuden kuormitustekijöitä ei osata huomioida sekä (B) korjaavia ja kehittäviä toimia onnistuta kohdentamaan siten, että niiden vaikuttavuus ekologisesti kestävän kehityksen ja ilmastomuutoksen kannalta on merkittävintä, on odotettavissa (C) että maapallon ekologinen tilanne vääjäämättä heikkenee ja riski ekologiselle romahdukselle kasvaa.
Tässä suhteessa sillä miten kehitysapua käytetään on oma merkityksensä. Kehitysavulla voi jatkossakin joko edistää tai haitata maapallon asiaa.
Kehitysavun määrärahat
Kehitysapuun käytetävät varat voivat harmeja aiheuttamatta tai hyötyjä aikaan saamatta valua merkittäviltä osin myös hukkaan.
Tämän vuoksi kehitysavun määrärahoja budjetoitaessa olisi erityistä syytä kiinnittää huomiota siihen, miten varat tullaan käyttämään ja millä ehdoin varat kuhunkin käyttöön myönnetään.
Koska valtion budjetissa käytettävä raha on joskus jonkun jotenkin tienattava, on alijäämäisen budjetin tasapainottamistarve tässäkin asiassa otettava huomioon ja tarvittava priorisointi eri menokohteiden välillä tehtävä sen mukaisesti.
”Kehitysavun jatkamisessa suuren väestönkasvun maihin tulisi ehdoksi asettaa se, että ….[se] ryhtyy välittömiin toimiin väestönkasvun hillitsemiseksi”
Juuri näin. Jos väestönkasvua ei saada pysäytettyä, muut toimet ovat vain kosmetiikkaa, joka parhaassakin tapauksessa siirtää kriisiä tai suoranaista katastrofia himpun verran eteenpäin ja pahimmassa tapauksessa vain nopeuttaa sitä.
Viljelymenetelmien parantaminen ja vastaavat, voivat siirtää ongelmien kärjistymistä hiukan eteenpäin. Niin voi tehdä viljelyalan lisääminenkin, mutta se tapahtuu luonnon kustannuksella. Muuttoliike vain levittää ongelmaa uusille alueille. Jos perussyyhyn ei puututa, seuraukset ovat tuhoisia.
Ilmoita asiaton viesti
Näinhän se valitettavasti on.
Humanitäärisen avun ja kehitysavun avulla on pystytty helpottamaan hädänalaisten ihmisten akuuttia ahdinkoa, joka on arvo sinänsä.
Terveydenhuollon ja opetuksen vaikutus yksittäisten ihmisten hyvinvointiin on myös ollut merkittävä.
Suuri mutta asiassa on se, että tämän avun mahdollistaneen elmänlaadun paranemisen hyödyt on ulosmitattu toteutuneen ja voimakkaana jatkuvan väestön kasvun vuoksi.
Väestön kasvun ennuste on ollut tiedossa jo 60 vuotta sitten ja kasvu on myös totetutunut ennusteen mukaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni pitäisi myös ainakin puoliksi miettiä sitä, miten Suomi voisi vähentää varkauksia näistä maista mm. luonnonvarojen osalta.
Osa kehitysmaiden tukea, siis ainakin puoliksi: tulisi keskittyä siihen, että Suomessakin pyrittäisiin edes oma ruoka tuottamaan – puhumattakaan vaatteista, elektroniikasta, bensasta jne.
Kun talouskasvu täälläkin perustuu näiden köyhien maiden luonnonvarojen törkeään hyväksikäyttöön, niin eihän se ole varsinaista apua jos vain annetaan osa varkaussaalistaa takaisin omistajille, eihän?
Päinvastoin, se on isosti tekopyhää kuvitella, että Suomi jotenkin auttaisi näitä maita: kun päinvastoin, Suomi elää näiden maiden kustannuksella – ollen osallinen siis myös mm. lasten kuolemiin siellä.
Tällöin ei enää puhuta varastetun tavaran hallussapidosta, vaan ihan suunnitellusta taposta eli murhista.
Suuren linjan muutos olisi siis se, että luovutaan tästä tekopyhästä valehtelusta ja lyödään fatkat tiskiin.
Ilmoita asiaton viesti
”tulisi keskittyä siihen, että Suomessakin pyrittäisiin edes oma ruoka tuottamaan – puhumattakaan vaatteista, elektroniikasta, bensasta jne.”
Tämä tulisi olla kaikilla mailla kestävän kehityksen suunnittelun lähtökohta.
Kaikkien maiden laatiessa samoilla kriteereillä kestävän kehityksen suunnitelman esimerkiksi 50 vuoden aikajänteelle, olisi nähtävissä miten kokonaisuus tulee kuormittamaan maapallon tilaa.
Eri puolilla maapalloa ilmastolliset edellytykset ihmisen ja muun luonnon elämälle ovat erilaiset ja myös maapallon raaka-ainevarat ovat jakautuneet satunnaisesti eri alueille. Molemmat tulee huomioida suunnitelmia tehtäessä.
Suomen alueelta tuotettavista raaka-aineista hyötyvät muut maailman maat esimerkiksi metsä- ja kaivosteollisuuden tuotteiden viennin kautta. Yhtenä pienenä, mutta merkittävänä yksityiskohtana voidaan mainita myös maaperästä kaivetun fosforilannoitteen vienti. Fosfori tulee olemaan kriittinen resurssi ruokatuotannolle jopa nopeammin mitä ennustettu öljyvarojen hupeneminen tulee tapahtumaan.
Ilmoita asiaton viesti
Fosforin jalostaminen, kuten kaikki teollisuus asiaan liittyen: on raskaan sarjan kemikaalibisnestä.
On ikäänkuin järjen vastaista, saastuttaa maa: jotta voidaan tuottaa lannoitteita, maanviljelyyn.
Suurin syy, miksi Suomessakin tarvitaan niin mahdottomasti lannoitteita: on yksinkertainen, maaperän mikrobisto ja myös sähkökemiallinen tasapaino on häiriintynyt.
Tästä puhutaan yleisesti ns. kationinvaihto ongelmana. Se ei liity pelkästään happosateeseen, vaan juurikin maataloudessa normaalisti käytettäviin moninaisiin ympäristömyrkkyihin.
Kun viljelijät, kylvätä myrkkyjä siementen sijasta: niin eihän siitä mitään hyvää tule. Mietin vain usein, että koska suomalaisista tuli niin sekopäisiä, että pitää pellotkin tuhota ehdoin tahdoin ja sitten syödä ala-arvoista, ruoaksi kelpaamatonta tuotetta – koska siinä on ympäristömyrkkyjä, jotka eivät ravitse vaan tekevät ihmisetkin sairaaksi.
Siitä syystä, kasveille tarvitaan tolkuttomasti enemmän lannoitteita, mitä ne tarvitsevat: ja sitten ylijäämä lannoitteista, valuu tietenkin vesistöihin, josta seuraa omat ongelmansa kuten sinilevän kasvu.
Maaperässä itsessään on fosforia runsaasti. Se on vain sitoutunut kiviin.
Kasvien juurissa toimii symbioosissa monenlaisia sienirihmastoja. Näiden sienirihmastojen kanssa taas vuorovaikuttaa esim. b. subtilis ja tämän kautta, kivistä mikrobit irroittaa fosforia kasvin käytettävään muotoon.
Kun mikrobit tuhotaan myrkyillä, niin kasvit eivät enää saa lannoitteita maasta: vaan niitä pitää kaataa peltoon oikein urakalla. Lisäksi monet isommat ötökät kuten kastemadot, erittävät mm. kasvuhormoneja kasveille.
Lisäksi kun kasvit ja maaperä ovat sairaita, niin vähenee vastustuskyky esim. kuivuudelle tai kasvisairauksille. Sama koskee ihmisiä: tilastojen mukaan, ihmiset ovat yhä sairaampia Suomessa lapsista vanhuksiin.
Fosforia voi uuttaa suoraan kivistä myös kompostoimalla, jossa se mikrobien vaikutuksesta: voidaan eristää nesteeksi. Tällöin ei tarvitse kuin louhia kiviä ja voimme jättää koko kemianteollisuuden pois välistä, joka sitten niistä kivistä uuttaa puhdasta fosforia.
https://en.wikipedia.org/wiki/Phosphate_rich_organ…
Ilmoita asiaton viesti
Tuo pitää varmastikin paikkansa. Ongelma on nykyisin enemmänkin se, että ruoan riittävyyden aikaansaamiseksi alkaa olla mahdotonta palata kyseisiin menetelmiin.
Maailman ruoantuotantomäärien kasvu on saatu aikaan tehotuotannon menetelmin joissa lannoitteilla, kasvinsuojeluaineilla ja tuholaismyrkyillä on ollut keskeinen merkitys. Maanmuokkauksen, sadonkorjuun sekä koko ruoantuotanto- ja -jakeluketjun koneellistuminen on ollut myös edellytyksenä tuotantomäärien kasvulle ja ruoan kuljettamiselle ruokaa tarvitseville väestökeskittymille. Ruoan tuotantomäärien kasvu ei myöskään olisi onnistunut ilman tuotantoon käytetyn maapinta-alan kasvattamista.
Väestön kasvun myötä lisääntyy myös tarve kasvavalle ruoantuotannolle.
Aihetta on käsitelty useissa eri tutkimuksissa ja artikkeleissa, ohessa pari poimintaa:
(https://hbr.org/2016/04/global-demand-for-food-is-…)
(http://www.wri.org/blog/2013/12/global-food-challe…)
Luomuviljelyn satoisuus Suomessa on noin 60% tavanomaiseen viljelyyn verrattuna.
(http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti36.pdf)
Satoisuusvertailu Luomu Tavanomainen (kg/ha)
Leipävilja 60,1% 1980 3295
Rehuvilja 59,8% 1890 3160
Öljykasvit 60,4% 870 1440
Peruna 60,0% 14760 24600
Nurmikasvit 80,1% 12660 15800
Maailman ruoantuotannon siirtyminen luomutuotantoon aiheuttaisi jo nykyisellä väestömäärällä ennenkokemattoman nälänhädän.
Ilmoita asiaton viesti
Minä en nyt alkujaankaan vedonnut asiassa tähän EU-luomudirektiiviin.
Asiaan ei sen kummempia byrokratioita tarvita, kun se lopulta on varsin yksinkertainen ja ns. maalaisjärjellä ymmärrettävissä.
Asiahan on niin, että jos ihminen ei tee rehellistä työtä kuten maatalous, niin jonkun muun pitää tehdä tuolle ihmiselle ruoka, vaatteetkin, kun ihminen touhottaa turhuuksia.
Kun yhä enemmän ihmisiä vain tekee työkseen turhuuksia, niin yhä pienemmän osa ihmisiä: pitäisi tuottaa kaikille ruoka.
Kun Suomessa siis käytetään esim. traktoreita, niin jonkun pitää tehdä ne traktorit ja dieselit myös jolloin he eivät ainakaan itse: tuota siis itselleen ruokaa.
Suomessa keulitaan globaalin talouskasvun mopolla oikein urakalla.
Kaipa sitä voisi sanoa, että meno olisi hitaampaa kävellen ja paluuta aikaisempaan, ei siten voisi olla: onhan tarkoitus vain mennä mahd. nopeasti eteenpäin.
Asiassa on vain se, että kun mennään lujaa eteenpäin että onko matkassa ns. tilannetaju. Kovassa vauhdissa, syntyy isompi onnettomuus kun kaatuisi kiveen jalkaillessa.
Vauhtia (talouskasvua) tulisi siitäkin syystä hillitä eikä vain pyrkiä hirttämään kaasua kiinni.
Tehotuotanto, ei ole siis lopulta tehokasta ruoantuotannon suhteen: päinvastoin.
Kun puhutaan, että satojen, ehkä tuhansien ihmisten työn avulla (dieselit, traktorit ja mömmöt ulkomailta) voidaan tuottaa vähän enemmän kuin perinteisillä tavoin: niin mikä on ilonaihe tässä, kun sato on miinuksella jokatapauksessa?
Tuohon siis kuuluisi laskea myös se, että paljonko nämä kaikki työntekijät kuluttavat ruokaa maailmalla, että suomalainen voi käyttää näitä asioita hyväkseen, omassa maanviljelyssä.
Sillä kun joku ihminen tekee työkseen Suomelle traktoreita ja dieseliä ja mömmöjä, myös hän tarvitsee ruokaa: joten kuka sen hänelle viljelee?
Ilmoita asiaton viesti
Tätä resurssien käytön kasvua ja syitä siihen tulee tarkastella globaalisti.
Kaikkien maiden osalta.
Jokaisessa maassa on tekijöitä jotka tulevat vaikuttamaan kulutuksen kehittymiseen – jotkut enemmän merkittävästi, jotkut vähän vähemmän merkittävästi.
Ilmoita asiaton viesti
Lyhyesti sanottuna siis: paras kehitysapu mitä Suomi voi antaa, olisi se että Suomi pyrkisi nyt aluksi edes ruoan tuottamaan omin avuin, ilman näiden kehitysmaiden resursseja.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on hyvä peruslähtökohta kaikille maille.
Oman väestönsä tarvitseman ravintomäärän tuottamisen kestävällä tavalla tulisi olla perusta, jonka toteutuessa kaikissa maissa, maapallon tilanne tulevaisuuteen katsottaessa olisi tältä osin kunnossa.
Tätä asiaa sivuten ja Suomen maatalouden tilanteeseen liittyen saatan ehkä jossakin vaiheessa jopa kirjoittaa erillisen blokin.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa ollaan menossa tässäkin asiassa väärään suuntaan.
Eikä valoa ns. tunnelin päässä näy. On varmasti hyvä bisnes saattaa suomalaiset maanviljelijät konkurssiin.
Halpaa rehua tuottaa muutama suuryritys maailmalla lopulta jotka suorastaan ovat käveleviä ympäristörikoksia.
Ei ole hyvä Suomelle sekaantua sellaiseen ihan moraaliseltakaan kannalta saatika – että halpa rehu ei ole kovin terveellistä eläimille ja huonontaa lihan, maidon laatua.
”Jopa 1100 lypsykarjatilaa lopettaa vuoteen 2020 mennessä”
https://yle.fi/uutiset/3-10339874
—
Aiheessa itse pidän merkityksellisenä komponenttina mikrolevää. Mikrolevää voidaan myös käyttää karjan rehun lisäksi, pelloille lannoitteeksi kasveille.
Olen asiasta koonnut tällaisen esityksen, jota voi ketä tahansa käyttää hyväksi koska en ole patentoinut mitään: siitä syystä, että siten näitä ideoita voi ketä tahansa käyttää hyväksi, näinä epätoivoisina aikoina.
Jos tällainen mikroleväsysteemi saataisiin pientilallisille, se estäisi osaltaa konkurssiin joutumista kun säästyy rahaa, aikaa ja vaivaa.
http://spirulinasuomi.wordpress.com/
Ilmoita asiaton viesti
Käsiteltävänä olevassa budjettiesityksessä kehitysyhteistyöhön kohdistettavat määrärahat vuonna 2019 ovat yhteensä 990,9 miljoonaa euroa.
Korotus vuoden 2018 budjetoituun määrään nähden on 104,6 miljoonaa euroa.
Budjettiriihen yhteydessä olisi hyvä selvittää ja saada tietää mitä näillä varoilla ja suunnitellulla lisäyksellä on tarkoitus saada aikaiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä 105 MILJOONAN EURON LISÄYS on jäänyt kokonaan ilman sen ansaitsemaa huomiota. Pääviestimet ovat puolueellisia. Eilen ei ollut mitään vilahdustakaan TV-uutisissa Perussuomalaisten tilaisuudesta. MTV3 teki TV-uutisiinsa jutun Suomi-areenan arvopuheista, mutta ei sinä päivänä, kun oli Perussuomalaisten puhe.
Sitten kinastellaan, vaaditaan ja esitellään suomalaisille jaettavaa tai jakamatta jätettävää enintään muutamaa miljoona sinne tai tänne. AIVAN RAIVOSTUTTAVAA!
Joillakin on jopa sellainen väärä käsitys, että Suomella ei ole edes oikeutta määrätä siitä, paljonko kehitysapuun pitää budjetoida. Tämä pitää paikkansa vain Cotonoun sopimuksen osalta (73 900 000 euroa eli 73,9 miljoonaa euroa ensi vuoden budjettiesityksessä).
Tässä rikotaan törkeästi hallitusohjelmaa. Eikä kukaan muu Suomessa ilmeisesti kuin minä pidä tästä meteliä. Orpo mainostaa joka tilaisuudessa, että budjetin loppusumma on 700 miljoonaa euroa vähemmän (tämä 700 miljoonaa joka puolella, mm. tänään Kalevan painetussa lehdessä, mutta itse asiassa virallisessa tiedotteessa lukee näin: ”Valtiovarainministeriö ehdottaa talousarvioehdotuksen määrärahoiksi 55,1 miljardia euroa. Se on runsas miljardi euroa vähemmän kuin tälle vuodelle on budjetoitu.”) kuin tänä vuonna ja että budjetin tärkein anti on, että menokuri säilyy eikä tehdä vaalibudjettia ja hallitusohjelman säästöistä pidetään kiinni (lurjus VALEHTELEE!). Tiedotustilaisuudessa Orpo kertoi, että kaikki menolisäysehdotukset yliviivattiin punakynällä paitsi se rokotusjuttu ja jokin parin miljoonan rautatiejuttu. Kehysriihessä huhtikuussa 2018 ei kehitysapuun tehtävästä korotuksesta mainittu mitään: https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publis…
Sen sijaan kehysriihen tiedotteessa valehdeltiin, että ”Julkisen talouden sopeutustoimet hallitusohjelman mukaisia”. EIVÄT OLE. Kehitysapu on palaamassa vuoden 2015 tasolle.
http://rikukivela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259284-…
Ilmoita asiaton viesti