Timo Kekäläinen

Itsenäisyyspäivän ajatuksia

Näin itsenäisyyspäivän aikoihin on luontevaa hetkeksi pysähtyä pohtimaan sitä, kuinka paljon meidän omaan henkilökohtaiseen elämäämme on vaikuttanut se, että on sattunut syntymään Suomessa ja minkä verran vaikuttaa myös se, minä vuonna ja missä päin maata elämänsä on sattunut aloittamaan.

Lapsuusajan elämä ja elinympäristö ovat tekijöitä, joihin emme ole voineet vaikuttaa, mutta ne ovat luoneet perustan identiteetillemme, joka puolestaan on rakentunut ja muuttunut ajan saatossa omien päätöksiemme, ajatustemme ja kokemustemme myötä.

On avarruttavaa huomata, asettautuessaan vaikkapa eri ikäisten suomalaisten asemaan, kuinka erilaista todellisuutta he ovat toisiinsa verrattuna eläneet ja kokeneet tässä maassa, jossa nyt asummme. Voimme nähdä tämän päivän vanhusten elämän nuoruudesta tähän päivään ja verrata vanhusten elmänkokemuksia tämän päivän nuorten elämään heidän tulevaisuuden näkymiään kuvitellen.

Omana varhaislapsuuteni elinympäristönä oli piehenkön kerrostalon huoneisto pienehkössä tavallisessa kirkonkylässä, aikana, jolloin silloista uutta ylellisyysesinettä - suodatinkahvinkeitintä - naapuritkin kävivät varta vasten katsomassa.

Isovanhempani, joiden luona kävimme melko usein, asuivat läheisessä kaupungissa ja maatalossa, lukuunottamatta toista isoisääni, joka oli kuollut talvisodassa, ennättämättä koskaan nähdä vielä syntymätöntä poikaansa. Epäilemättä tällaisen asian kuuleminen, itsekin vielä pienenä poikana, on vaikuttanut ajatuksiini monellakin tavalla aina tähän päivään saakka ja tulee myös jokaisena itsenäisyyspäivänä mieleeni. 

Lapsuudessani olen siis voinut omakohtaisesti nähdä kuinka erilaista elämä maaseudulla ja kaupungissa tuona aikana todellakin oli. Ehkä osaltaan tämänkin vuoksi itselleni on helppo samaistua sekä maalla että kaupungissa elävien ihmisten asemaan myös nykyäänkin ja monien keskustelujen kärjekkäät kannanotot aiheen tiimoilta tuntuvat niin turhilta.

Lapsuuteni elinpiirissä myös luonto oli aina lähellä. Metsää erilaisia leikkejä ja seikkailuja varten löytyi muutaman kymmenen metrin päästä ulko-ovelta ja järveenkin pääsi pulikoimaan kesähelteillä sarjakuvalehtien lukemisen välillä. Suhteeni luontoon on tämän kokemuksen kautta muuttunut arkipäiväisestä kovinkin arvostavaksi.

Kun siirryn pikakelauksella tähän päivään, vilahtaa silmien edessä paljon erilaisia asioita ja tapahtumia. Opiskeluaika kaupunkiseudulla. Projektikiireet vaihtelevien taloussuhdanteiden aikana. Asuminen ja työnteko ulkomailla. Talon rakentaminen. Lasten kasvaminen nuoriksi aikuisiksi. Siirtyminen lyijytäytekynästä ja ruutupaperista pyyhkäisynäyttöjen virtuaalimaailmaan ja tekoälyn rajamaille. Maailmanpolitiikan kaksijakoisuuden aiheuttaman varustelukilpailun muuttuminen globaalisaation moninaisiksi ilmentymiksi väestönkasvun ja luonnon resurssikäytön aiheuttamine uhkakuvineen. Mitä seuraavaksi?

Toimeentulo, terveys ja turvallisuus ovat niitä tärkeimpiä perusasioita, joiden saavuttamiseen ja ylläpitämiseen yhteiskunnan voi odottaa keskeisesti vaikuttavan. Näissä koen saaneeni Suomelta paljon.

Olin ensimmäisiä ikäluokkia, joka aloitti peruskoulun ja samoin ensimmäisinä aloitimme kurssimuotoisen lukion kokeilut. Maksuton korkeakouluopetus niukan mutta riittävän opintorahan ja opintolainan turvin, on tarjonnut minulle valitsemani reitin työelämään ja siellä tehdyn ponnistelun seurauksena kohtuulliseen toimeentuloon. 

Terveyden kanssa ei ole ollut sen ihmeempiä ongelmia, mutta joka kerran sairauksiin ja pikkuvikoihin apua tarvitessani olen avun myös terveydenhoitojärjestelmältä itselleni ja perheenjäsenillemme saanut. Asioita näin muistellessa tulevat mieleen myös sekä lapsuuteni ensimmäiset omat että myös omien lasteni neuvolakäynnit. Puhumattakaan lähtemättömän vaikutuksen tehneistä lasten synnytyksistä, joihin myös hetki sitten nuorena isänä sain äidin vierellä osallistua.

Olen myös saanut elää turvallista elämää. Jopa erittäin turvallista vertailtaessa tilannetta maailman muihin maihin ja tapahtumiin. Tällaisen tilanteen toivon erilaisista uhkakuvista huolimatta jatkuvan maassamme myös tulevaisuudessa. Toivottavasti osaamme valita oikeat toimet ja myös toimia siten, että voimme parhaiten vaikuttaa turvallisuustilanteemme säilymiseen hyvänä.

Edellä mainitut asiat ovat yleensä kohdallamme niin hyvin, ettei meidän tarvitse kiinnittää niihin sen kummempaa huomiota normaalia arkea eläessämme, vaan otamme ainakin osan niistä itsestäänselvyyksinä. Itsestäänselvyyksiä ne eivät kuitenkaan ole.

Yhteiskunnassamme on toki myös paljon kehitettävää ja valitettavasti jopa suoranaisia epäkohtia, joiden olemassaoloa joutuu välillä epäuskoisena todistamaan ja jotka olisi syytä pikimmiten korjata. On esimerkiksi aivan uskomatonta kuinka jotkut kansalaisemme joutuvat tänäkin päivänä elämään Suomessa todellisessa ahdingossa, velkaantunena ulosottokierteeseen tai jopa ilman lämmintä sisätilaa nukkumista varten.

Vaikka joidenkin asioiden korjaaminen voikin olla vaikeaa, olisi osa myös helposti niin päätetäessä korjattavissa. Olisihan tähän tarkoitukseen myös käytettävissä siihen vaikuttamaan valtuutetuilla henkilöillä jokaisen vuoden aikana yli 250 työpäivää.

Toisaalta, myös, ainakin yhtenä päivänä vuodessa on mielestäni kaikkien ihan hyvä ottaa vähän etäisyyttä erilaisiin havaitsemiinsa ja kokemiinsa epäkohtiin sekä hetkeksi lakata kantamasta omakohtaista vastuuta maailman historian epäkohdista ja tulevaisuuden uhkista ja katsoa asioita syyllisyyttä kokematta myös siltä kannalta, mitä kaikkea hyvää kotimaassame on saatu aikaiseksi ja mitä kaikkea yhteiskuntamme pystyy tarjoamaan kaikille kansalaisilleen. Mahdollisuuksineen, rajoituksineen ja velvollisuuksineen.

Mitä laajemman tarkastelunäkökulman asioihin ottaa, sen paremmalta moni oma asia alkaa yleensä myös näyttää. Ja ikävät rajoittet hetkeksi unohtaen: eikös olisi myös aika hienoa, jos kaikki maailman maat voisivat tarjota kansalaisilleen yhtä hyvän kohtelun ja osapuilleen samanlaisen elintason kuin mitä maassamme on saatu aikaiseksi. 

Tietämättä mitä tulevaisuus lopulta tuo tullesssaan, voin kuitenkin tuntea hiljaista kiitollisuutta siitä, että olen saanut elää elämääni maailmanhistorian tällaisena aikana, tällaisessa pienessä itsenäisessä maassa, mitä Suomi ollut on.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat